Hengissä ollaan!

No siis voi hyvänen aika sentään! Vaikka blogi-päivitykset loppuivat kuin seinään, niin hengissä sentään ollaan! Nyt jos kysyisin omalta isosiskoltani ihmettelisikö, tiedän jo vastauksen, hän sanoisi ”EI”. Minkä sitä ihminen luonteelleen voi, myönnettäköön että olen ollut aina sellainen että alkuinnostuksen jälkeen tekeminen on hiipunut. Saan usein hirveän hyviä ideoita ja inspiraation aloittaa ideani toteutus, mutta asioiden loppuun vieminen onkin sitten toinen juttu. 

Sanotaanko näin, että onneksi tällä blogilla ei ole vakituista lukijakuntaa joka kuumeisesti olisi ollut päivityksiäni odottamassa – itseasiassa omaksi iloksenihan tämän alunperin aloitinkin ja siitä syystä että esim. kaverit ja sukulaiset voisivat tätä kautta lukea kuulumisiani Kreetalla ollessamme. Ainoa asia mikä suuresti harmittaa on se, että olisin itse päässyt lukemaan matkasta jälkeenpäin. Mietinkin tässä jo, että mitä jos jatkaisin päivityksien kirjoittamista näin jälkikäteen, mahdanko enää muistaa herkullisimmat hetket kohteessa ja paluumatkasta ja voiko tätä enää siinä tapauksessa blogiksi laskea..? Pääasia kai olisi se, että ne tarinat tulisi ylöskirjatuksi.

Katsotaan miten käy… =)

Suuri (ja mahtava?)…Puola

On näköjään unohtunut päivitellä reissupäiväkirjaa, sillä aika juoksee täällä Kreetalla niin hurjaa vauhtia. Päivät menee pitkään nukkuessa, ja illat milloin missäkin. Olen yrittänyt tehdä kaikenlaista pientä ”bisnestä” jottei laskukuormitus ole Suomeen palattaessa ihan ylitsepääsemätön… Olemme molemmat – minä ja mieheni – olleet auttelemassa tuolla aiemmin suosittelemassani Koupes Ravintolassa, joka näyttää kyllä olevan erittäin suosittu sekä paikallisten että turistien keskuudessa. Hyvin on puskaradio puhunut, ennenkaikkea taivaallinen ruoka ja huippukokki saavat asiakasvirrat suuntaamaan Koupesiin. 

Mutta siis – sitten itse asiaan eli matkaan läpi Euroopan. Viimeisin päivitykseni koski Via Balticaa ja sen viimeinen varsinainen pätkä meidän osalta oli Puola. Kun aamulla lähdimme ajelemaan Suwalkista, olimme tietysti varautuneet siihen että suuresta pinta-alasta (kuitenkin pienempi kuin Suomen pinta-ala!)  johtuen koko päivä menee Puolan läpi ajellessa. Seuraavana kohteenamme oli Slovakian Presóv, josta olin varannut huippuedullisen majoituksen edellisenä iltana, mitäs muuta nettisaittia käyttäen kuin booking.com.

Suwalkin jälkeen seuraavat ohittamamme suuremmat kaupungit olivat Bialystok (matkaa Suwalkista 101km), Lublin sekä Rzeszóv. Koska ajelimme samaa maata käytännössä koko päivän, en enää tässä vaiheessa muista kovinkaan tarkkoja yksityiskohtia tai löydä mitään erityistä esille nostettavaa Puolasta. Kameraan näyttää tallentuneen paljon maalaismaisemaa, puutaloja, kauniita kirkkoja ja haikaranpesiä. 🙂 Myös Puolan edullinen hintataso oli asia, joka luonnollisesti jäi mieleen. Esim. 95 bensiinilitra maksoi sinä päivänä 05,59 Puolan zlotya eli 1,34€ ja kaksi lounasta huoltoaseman ravintolasta sai reilulla kympillä!

WP_20140531_046

Loppuvaiheessa lähestyttyämme Slovakiaa alkoi vesisade, joka tietysti aina vähän haittaa ajo-olosuhteita. En tiedä olimmeko ollenkaan oikealla tiellä (tie E371), mutta kun meidän tuli aika kääntyä, risteyksessä seisoi poliisi ja kielsi liikennettä kääntymästä juuri sinne, minne navigaattori ohjasi. Jossain vaiheessa vain huomasimme ajelevamme ihan missä sattuu emmekä kumpikaan olleet yhtään varmoja olimmeko oikealla tiellä tai missä edes olimme. Poliisi oli maininnut meille paikan nimeltä ”Krosno” mutta me olimme yht´äkkiä paikassa nimeltä ”Krasna”. Tavalla tai toisella aikamme ajeltuamme ylitimme kuitenkin vihdoin ja viimein Slovakian rajan, ja täytyy sanoa, että ylitimme sen kyllä niin pystymetsästä kuin vain olla ja voi. Vesisateen saattelemana pieniä mutkaisia teitä pitkin olimme kuin olimmekin saapuneet rajalle ja Slovakiaan!

puola slovakia ylitys

Olimme siis voiton puolella, ja rajanylityksen jälkeen meillä oli enää reilun tunnin matka hotellille Bella Sicilia, jossa meitä odotti kaksikerroksinen sviitti, hintaa tuli peräti 19€/yö!

Parin pysähdyksen voimin läpäisimme näin Puolan päivässä. Koska maasta ei minulla jäänyt mitään spesiaalia mainittavaa, lupaan meidän paluu-matkalla kirjoittaa blogipäivitykset aina saman päivän iltana tai muuten mahdollisimman pikaisesti, koska paljon asioita unohtuu jopa reilussa parissa kuukaudessa. Toivotaan, että nettiyhteys löytyy jokaisesta majoituspaikasta, jossa paluumatkalla tulemme yöpymään.

Yhteenvetona voisi sanoa Puolan olevan yleisilmeeltään siisti, hintatasoltaan edullinen maa, jossa varmasti olisi paljon nähtävää ja koettavaa, jos siellä pidempään aikaa viettäisi. Täytyypä suunnitellakin paluumatka sitten vaikka Varsovan kautta! 

Koupes Restaurant

Hyvä ruoka, tyylikäs sisustus, raikas ilmapiiri…

Mikä olisikaan parempi valinta illallispaikaksi kuin uusi, tänä vuonna Agia Marinaan avattu Koupes Restaurant. Olitpa sitten vanha Kreetan kävijä tai uusi tulokas, tämä paikka kannattaa tsekata jo viinilistan vuoksi! Erittäin laaja valikoima, josta oma suosikkini löytyy heti ensimmäisenä listalta: Enotria. Tätä voisi kitata vaikka litrakaupalla! Ihanan pehmeä maku tekee viinin helpoksi juoda ja täydentää illallisen. Lisäksi viini on orgaanisesti valmistettu ja kun pullo maksaa vaivaiset 11€ ei sitä malta olla tilaamatta kaksi, kolme, neljä pulloa – OKEI riippuu tietysti seurueen koosta! 😉

Menu ja viinilista

Menu ja viinilista

Koupes ravintolan vahvuuksia ovat myös erittäin ystävällinen henkilökunta, huippukokki sekä monipuolinen ruokalista. Halusitpa perinteisiä kreikkalaisia herkkuja tai hieman erikoisempaa kattausta, á la carte -lista tarjoaa molempia. Koska en itse ole kauheasti lihan ystävä, oma suosikkini on lohi jonka kaveriksi otan paistettuja perunoita. Mmmmmhhh! Mikään ei myöskään minun mielestäni voita jälkkärinä brownieta, jota en valitettavasti kyllä uskalla ottaa joka kerta kun Koupesissa käymme. Muuten voisin unohtaa rantapäivät lähes kokonaan! Hauskana erikoisuutena jälkiruokalistalla on ”Mojito Mousse”, joka kannattaa ehdottomasti tsekata jos on yhtään sanotaanko”erikoisten makujen ystävä”.  Tähän joko vihastuu tai ihastuu. Itse en ihastunut, mutta moni muu kyllä!

Lapset on Koupesissa otettu hyvin huomioon, sillä ruokalistan osana on erikseen Kids Menu ja ravintolaan tehty lasten leikkipuisto näyttää olevan suuressa suosiossa! Mikäs sen mukavampaa kuin tavata uusia samanikäsiä kavereita siinä ruokaa odotellessa. Leikkipuiso on rakennettu sopivasti ravintolan ”taakse” jotta melut ja kirkumiset eivät häiritse niitä asiakkaita jotka eivät sitä halua.

Leikkipuisto on lasten mieluisin paikka

Leikkipuisto on lasten mieluisin paikka!

Ehdottomasti kokemisen arvoista Koupesissa on keskiviikkoillat, jolloin siellä esiintyy paikallinen artisti Stavros Lampropoulos. Hänen suosionsa on kokoajan nousussa, saapa nähdä missä vaiheessa herra pääsee keikkailemaan muualla Euroopassa. Stavros esittää pääosin englanninkielisiä covereita mutta myös muutaman kreikkalaisen pop-tsibaleensa. Esiintyminen alkaa n. klo 20 mutta paikalle kannattaa pakkautua hyvissä ajoin, jotta saa varmasti paikan. Itseasiassa kun me olimme ensimmäistä kertaa häntä katsomassa korkkasimme Möet-pullon pelkästään siksi että olimme niin fiiliksissä!

Nähdään Koupesissa!

Koupes Restaurant, Agia Marina

Tiedustelut ja pöytävaraukset: +30 69739 57909, +30 28210 68080

https://www.facebook.com/Koupes.Restaurant

Matka jatkuu: Riika-Suwalki

Riikasta matkamme jatkui Liettuan kautta Puolaan. Seuraavana kohteenamme oli Suwalki, pienehkö n. 70 000 asukkaan kaupunki Koillis-Puolassa. Olin varannut booking.comin kautta meille huoneen kuvien perusteella idyllisestä paikasta järven rannalta, jonne oli Suwalkin keskustasta n. 30km matka. Ajattelin, että siellä koira saa juosta vapaana ja voimme vähän jalotella rauhassa luonnon helmassa autossa istumisen jälkeen…

Mutta ensin Liettua. Rajanylitys Latviasta liettuaan meni lähes huomaamatta. Rajanylityspaikalla ei ollut mitään tai ketään. Käytännössä ei minkäänlaista kontrollia, mikä itsestä tuntui jotenkin hassulta mutta toisaalta EU:ssa kun ollaan, ei ollut yllättävää.

Itse Liettuan läpiajo hurahti nopeasti ja kivuttomasti. Latviasta maa ei juurikaan eronnut, sillä edelleen samat Hesburgerin ja Neste Oilin kyltit komistivat tienreunaa. Listasin muuten kaikki Latviasta bongaamani suomalaiset yritykset, joita oli ainakin: Hesburger, Neste Oil, Isku, K-Rauta, Stockmann, Finnkino, Prisma… Aikamoista! =)

Maalaistaloja, laakeita peltoja, rekkoja, maantietä…Ahola Transportlithuania 1

Ei maasta juuri muuta kummempaa muistettavaa jäänyt reilun kolmen tunnin läpiajon aikana. Pari pysähdystä, toinen Kaunasissa huoltoasemalla, joka näytti olevan rekkamiesten kohtaamispaikka. Eräs Latvialainen rekkakuski ihastui koiraamme, jota siinä lähimaastossa ulkoilutimme, hyppäsi autostaan kertomaan omista koiristaan ja näyttämään niistä videoita puhelimestaan. Ensialkuun meni tovi ymmärtää mitä kieltä hän puhuu, mutta englantiahan se – toki varmaan latvialaisella aksentilla, jota korva ei ole tottunut kuuntelemaan. Mutta todella symppis mies, joka otti meistä sitten tietysti perhepotrettia avuliaisuuttaan.perhepotretti

Kaunasista olikin sitten vain enää vajaan parin tunnin ajomatka Suwalkiin, joten tosiaan Liettuasta tuli nähtyä vain pienen pieni osa; se osa on Via Baltica E67.

Kaunasissa pysähtyessämme saimme ihastella auringon laskua, joten sen jälkeen ajelimmekin sitten illan hämärtyessä. Olimme asettaneet tavoitteeksi saapua ilta kymmenen aikoihin, mutta taisi mennä lähemmäs puoltayötä kun vihdoin olimme perillä. Lähestyessämme Suwalkia vaikeudet alkoivat. Alunperinkään navigaattorimme ei ollut tunnistanut majoituspaikan osoitetta, joten yritimme suunnistaa oikeaan osoitteeseen sähköpostiimme tulleiden infojen perusteella. Käännyimme päätieltä navigaattorin ohjeiden mukaan mutta päädyimme metsätielle, joka ei mitenkään voinut olla oikea. Tie päättyi, mutta navigaattori kehotti jatkamaan. Siinä me sitten ajelimme pilkkopimeässä näkäisinä ja väsyneinä; pyörimme ja ihmettelimme, kunnes jossain vaiheessa kuin ihmeen kaupalla bongasimme oikean näköisen tienristeyksen, jonka hotellin henkilökunta oli kuvannut minulle aiemmin tulleen sähköpostin liitteeksi – lieneekö muillakin matkalaisilla ollut vaikeuksia löytää paikalle?

Myöhäisen saapumisen takia, emme päässeet juurikaan nauttimaan hotellin sijainnista, järvestä tai muusta maisemasta sillä aamulla jatkoimme taas matkaa lähes samantien.

Majoituspaikan omistajalle kiitos siitä, että he olivat lähettäneet meilitse erillisen tervetulokirjeen, jossa oli hyvät kattavat englanninkieliset infot ja kartat majoituspaikkaan. (Paikalle päästyämme hän ei sitten kuitenkaan puhunutkaan juuri englantia, olikohan googlen kääntäjä taas käytössä, hih.)

Majoituspaikka oli erillinen rakennus omistajan oman talon pihassa. Tälläkään kertaa ketään muita yöpyjiä ei ollut meidän kanssamme samaan aikaan. Rakennus oli uusi ja huoneet erittäin siistit ja hyväkuntoiset. Plussaa saa sijainti, josta emme tosiaan kauheasti pääseet nautiimaan, mutta uskon että oisimme tykänneet kovasti kierrellä vähän järven rannalla ja lähiympäristössä, ihastellen maalaismaisemia. Toisaalta paikka sijaitsee niin ”in the middle of nowhere”, joten tänne tullessaan pitää tietää, että haluaa olla omassa rauhassa.

Miinusta majoituspaikkaan tulee ainoastaan siitä, ettei huoneeseen tullut lämmintä vettä. Minulla oli ollut ajatuksena ottaa ihana rentouttava kuuma suihku ennen nukkumaan menoa, mutta koska mieheni kylpi ensin, ei lämmintä vettä riittänyt minulle saakka! 😀 Siinä minä yritin kuitenkin sitten vähän peseytyä ja lopuksi käperryin kylmissäni mieheni viereen ONNEKSI lämpimän peiton alle. Zzzzz….

Aamulla matkamme jatkui varhain, olimme todella nälkäisiä ja väsyneitä mutta ei auttanut muuta kuin hypätä autoon ja laittaa kaasu pohjaan. Seuraavana etappina olisi Slovakian Presov, jonne varasin majoituksen illalla miehen ollessa suihkussa. Onneksi hotellissamme oli ilmainen toimiva nettiyhteys.

Tässä vielä perustiedot tästä Puolan majoituspaikasta (www.booking.com):

Nocleg nad Jeziorem Hańcza – B.Danowska sijaitsee Suwałkin maisemoidussa puistossa Hańcza-järven rannalla ja tarjoaa yksityisen ranta-alueen ja Wi-Fi-yhteydellä varustettuja huoneita. Huoneissa on taulu-tv satelliittikanavilla. Niistä on näköala puutarhaan. Lisämukavuuksiin lukeutuu ulkona sijaitseva ruokailualue. Huoneisiin kuuluu joko oma tai jaettu kylpyhuone. Nocleg nad Jeziorem Hańcza – B.Danowska -majoituspaikassa on 24h-vastaanotto, puutarha, jossa on grillauspaikka, sekä lasten leikkipaikka. Majoituspaikan muihin palveluihin kuuluvat yhteinen oleskelutila ja pelihuone. Paikan päällä tai ympäristössä voi harrastaa erilaisia aktiviteetteja, kuten pyöräilyä ympäröivillä pyöräilyreiteillä sekä retkeilyä. Asiakkaat voivat myös harrastaa sukellusta Hańcza-järvellä. Majoituspaikka sijaitsee 250 metrin päässä Leszczynowan kukkulalta ja tarjoaa upean näköalan Hańcza-järvelle. Głazowisko Bachanowon luonnonsuojelualue on 5 km:n päässä. Stańczykin rautatiesillat ovat 12,7 km:n päässä Nocleg nad Jeziorem Hańcza -majoituspaikasta. Majoituspaikan lähellä kylägalleria, jonka savipaja tarjoaa oppitunteja.

Me saimme tämän hintaan 19€, joten oli todellakin hintansa arvoinen majoitus! Suosittelen! Jos emme paluumatkalla vaihda reittiä, haluan ehdottomasti tulla tähän takaisin ja sillä kertaa ihan ajan kanssa.

Aamulla huikkasimme heipat omistajalle ja suuntasimme kohti Slovakiaa. Siitä sitten seuraavassa. =)

 

 

 

Virosta Puolaan Via Balticaa

Perjantai 30.5.2014

Matkamme jatkui siis aamuvarhaisella kun lähdimme ajelemaan Tallinnasta kohti Puolaa. Olin etukäteen vähän lueskellut netistä infoja Via Balticasta ja kyllä, piti paikkaansa että matka Virosta Puolaan, Latvian ja Liettuan läpi sujuu mutkattomasti ja nopeasti. Liikenne oli sujuvaa ja tie hyvässä kunnossa. Koko Viro-Puola matkan ajan Via Balticaa pitkin kulki rekkoja jotka melkein heti Puolan puolelle päästyämme katosivat ”katukuvasta”. Jälkeenpäin tajusimme, ettei se suinkaan johtunut siitä että saavuimme Puolaan vaan siitä, että navigaattorimme ohjasi meidät aina niin, että jatkoimme matkaa pienempiä teitä pitkin eikä pääteitä, jotka olisi tietysti ollut meille se paras vaihtoehto. Tajuttiin tämä vasta puolessa välissä matkaa, mutta ”noh, olemmepa ainakin nähneet sitten vähän maalaismaisemiakin”.

Latviassa ja Liettuassa omana ihmettelyn aiheenani oli se, että tienvarsilla näkyi jatkuvasti HESBURGER ja NESTEOIL kylttejä. Sinänsä ihan kiva, että ainakin nämä suomalaiset yritykset ovat näköjään aika hyvin ottaneet haltuun Baltian maat… Eipä ole itsellä tullut kauheasti näitä markkinoita seurattua. Olisi kyllä ihan mielenkiintoista tietää, miten menestyvät ko. maissa.

Viron jälkeen ensimmäinen pysähdyksemme oli Riika, Latvian pääkaupunki. Ajelimme sinne reilussa viidessä tunnissa, saavuimme siinä kolmen/puoli neljän aikoihin. Halusimme ehdottomasti nähdä mitä kaupungilla oli tarjottavana, olinhan kuullut ystäviltä että ainakin hintataso on halpa. Piti paikkansa! Löysimme Europark-parkkipaikan keskustasta navigaattorin avulla helposti. Syötimme, juotimme ja ulkoilutimme koiran, ja lähdimme etsimään hyvää paikallista ruokapaikkaa.

Citi Laiki ravintolan Menu

Sellainen löytyikin aika helposti käveltyämme vain keskustaan päin isoa Brīvības iela -katua, jolla myös meidän parkkipaikka sijaitsi. Ravintolan nimi oli Citi Laiki, joka suomeksi tarkoittaa ”toiset ajat” (Google Translate). Ihana sisustus ja voi juma, mitkä hinnat! Olimme pyörtyä kun tarjoilija toi ruokalistan, varsinkin mieheni joka ei tykkää käydä ravintolassa syömässä siitä syystä, että koskaan ei saa rahalle vastinetta – aina jää nälkä! Näillä hinnoilla voisi syödä kunnon aterian alkupaloineen ja jälkiruokineen.

Ravintola oli suuri ja itse pidin kovasti sen sisustuksesta. Jos asuisin Riikassa ja pitäisi valita illanistujaispaikka, kyllä tänne tulisin – toki tämä on ainoa riikalainen ravintola, jossa olen käynyt joten minulla ei ole vertailupohjaa. Siihen kellonaikaan meidän lisäksemme oli vain pari muuta pöytää, mutta olisi ollut ihana nähdä millainen ilmapiiri paikassa on esim. illalla kun se on täynnä.

Ravintolan tarjoilija ei puhunut englantia, joten yhteinen kielemme olkoot venäjä. :)Kysyin miten sanotaan ”kiitos” latviaksi, mutta unohdin sen samantien. Se on ”paldies” (Google Translate). Joka tapauksessa käytin jatkossa ”sbasibaa”, itseasiassa aina Slovakiaan saakka.

Taisimme tilata alkupalaksi kanasalaatin, joka tuli kyllä lohisalaattina – ei haitannut, ja pääruuaksi minulle kanaa ja miehelle pihviä. Pääruoan kaveriksi sai valita lisukkeen perunoista, riisistä tai salaatista. Jälkiruoaksi päätimme hakea herkkuja leipomosta, jonka ihanat tuoksut ravintolaan mennessä houkuttelivat palaamaan sinne herkuttelemaan. Huomatkaa jälleen hinnat verrattuna esim. Helsingin kahviloihin. Huh huh…

WP_20140530_092 WP_20140530_091

Ostimme molemmille ainakin kolmea erilaista herkkuleivosta ja pullaa, jotka mussutimme sitten melkein samantien autossa kun jatkoimme matkaa. Olisimme vielä halunneet vierailla vanhan kaupungin alueella, jonne brittituristit meidät ohjasi, mutta kiire alkoi painaa joten palasimme autolle ja jatkoimme matkaa.

Pikavisiittimme Riikassa oli erittäin mieluisa, ja kyllä ehdottomasti suosittelisin Riikaa uutena vaihtoehtona Tallinnalle! Sinne saa jatkuvasti edullisia lentoja ja yöpyminen hotellissakaan ei varmasti maksa paljon. Kannattaa tsekata www.booking.com. Lisäksi se on niin hyvän matkan päässä, että miksi ei voisi tehdä myös päiväreissua. Hintataso on mielestäni edullisempi kuin Virossa – varsinkin jos vertaa Tallinnan turistialueisiin ja kaupungissa on vielä paljon sellaista nähtävää josta me ainakin jäimme paitsi. Hauskaa oli bongata mm. Stockmann, Prisma ja K-Rauta edustettuina tienvarsilla.

Ei muuta kuin lentolippuja metsästämään ja kesäviikonlopun suunnaksi Riika!

 

 

 

 

 

Here we Go!

Helatorstai 29.5.2014

Ensimmäisen päivän reitti, Tallinna - Suwalki

Ensimmäisen päivän reitti, Tallinna – Suwalki

Huh huh! Pitkän päivän (johon kuului armotonta pakkaamista sekä kodin perusteellinen siivous alivuokralaista varten) jälkeen pääsimme lähtemään matkaan suunnitelman mukaisesti. Matkamme HEL-CHQ ensimmäisenä etappina oli Tallinna, ja ideana oli lähteä Helsingistä viimeisellä laivalla jotta aamulla pääsisimme ajelemaan anivarhain läpi Viron, Latvian ja Liettuan aina Puolaan asti. Ensimmäisen päivän ajoreitiksi oli suunniteltu Tallinna, Viro – Suwalki, Puola.

Auto pakattuna täyteen tavaraa ja koira takapenkillä saavuimme Länsisatamaan hyvissä ajoin. Pääsimme sutjakasti läpi lähtöselvityksen autokaistalle saakka, kunnes näyttöön lävähti ilmoitus, että lähtö viivästyy! Arvioiduksi lähtöajaksi annettiin 00.25. ”Voi ei, näinkö se alkaa? Heti pari tuntia myöhässä!” Lohduttelimme itseämme sanonnalla ”hyvää kannattaa odottaa” ja puhelimme keskenämme, että alkuvaikeuksien jälkeen perille päästyä luvassa olisi varmasti sitten sitäkin ikimuistoisempi kesä.

Siinä odotellessa ei auttanut muu kuin kaivaa puhelin esiin ajankuluksi ja alkaa selailemaan nettisivuja. Iltalehden sivuilla ensimmäisenä uutisena oli ”Mies kuoli Tallinnan laivalla” ja siinä se syy meidän lähdön viivästymiseen selvisi: pelastusoperaatio. Tallinnasta lähdettyä laivasta oli tippunut mies mereen ja elvytysyrityksistä huolimatta menehtynyt. Siihen loppui meidän ihmettely, kiire ja kärsimättömyys: eihän meillä ollut mitään hätää siinä odotellessa. Traaginen tapahtuma palautti asiat tärkeysjärjestykseen ja muistutti meitä heti alkuun siitä että reissatessa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Voin vain kuvitella millaisilla fiiliksillä laivan kanssamatkustajat saapuivat Helsinkiin… =(

Majoitus Tallinnassa, Villa Lepido

Olin varannut meille 50€:n hintaan hotellin, joka nettikuvien perusteella näytti hyvältä hintaansa nähden. Hotellille saavuttaessa saimme kuitenkin todeta, että hotellikuvaus ei vastannut todellisuutta – tai ainakaan meidän oletuksia. Hotelli näytti kolkolta ja tunkkainen tupakan ”tuoksu” pöllähti kasvoille sisään astuessa. Innostustamme ei yhtään lisännyt se, että jouduimme tovin odottelemaan ulkona omistajaa, joka oli piskuinen epäsiisti rouva. Hän oli aivan sekaisin joko herättyään kesken yöunien (kello toki oli jo puoli kolme) tai sitten alkoholista (mitä todennäköisimmin tämä näistä kahdesta vaihtoehdosta) emmekä meinanneet millään ymmärtää hänen puheistaan mitään – nainen selitti selittämistään, kertoili jotain koirastaan, ja me väsyneet matkalaiset kun olisimme vain halunneet saada avaimen ja päästä nukkumaan mahdollisimman pikaisesti. Olimme väsyneitä ja pettyneitäkin, mutta emme antaneet sen pilata fiilistä, olisimmehan tässä vain pyörähtämässä; nukkumassa muutaman tunnin ennen matkan jatkumista.

Hotellihuone itsessään oli suht´ siisti ja hyväkuntoinen, joten siitä annamme plussaa. Lisäpisteitä majoituspaikkaan ropisi siitä, että auton sai parkkiin hotellin sisäpihalle portin taakse. Oletettavasti olimme hotellin ainoat asiakkaat sillä hetkellä ja vaikka aamiaisen olisi ehkä saanut ostettua hotellista, emme edes harkinneet sitä vaihtoehtoa, sen verran epäsiisti oli koko majoituspaikan habitus henkilöstö mukaanlukien. Pienellä uudistavalla touchilla ja paremmalla ylläpidolla tästä hotellista saisi erittäin viihtyisän ja tasokkaamman.

Villa Lepido Villa Lepido huone Villa Lepido takapiha

Majoituspaikan plussiin lisäsimme myös sen, että aamulla pääsimme helposti jatkamaan matkaa, sillä hotelli sijaitsi päätiellä meidän reittimme varrella. Vaikka booking.com:ssa asiakasarvioinnit ovat hyvät, mielestämme Villa Lepido ei kaiken kaikkiaan ollut hintansa arvoinen majoituspaikka. Uskon, että Tallinnasta olisi löytynyt samalla hinnalla parempiakin vaihtoehtoja.

Näin olimme siis lähteneet liikkeelle. Matka kohti Haniaa läpi Euroopan oli alkanut pienellä viiveellä ja vastoinkäymisillä. Päätimme kuitenkin, että etenemme sillä asennteella, että kaikki on mahdollista, kaikkea voi tapahtua. Sen vuoksi saimme itsellemme säädettyä oikeanlaiseen reissufiilikseen. Tästä se alkaa, tervetuloa mukaan!

Here we Go! =)

Moikka maailma!

Kirjoitan matkapäiväkirjaa siitä miten sujuu matka Helsingistä Haniaan autolla taittaen läpi Euroopan. Auto on Suzuki Grand Vitara ja kyydissä istumme me: minä, mieheni ja koiramme Ikaros.
Lisäksi kerron vinkkejä ja suosituksia itse kohteessa, Hanian aluella: mistä saa edullisia lentoja, mistä löytyy kaupungin parhaat menomestat, ravintolat, kaupat jne.

Lähde mukaan elämäni matkalle! Tämän blogin tarkoituksena on jakaa infoa, jakaa kokemuksia, jakaa hetkiä matkan varrelta… Jaettu ilo on paras ilo! Toivon, että saan jakaa elämäni ilot ja matkat kanssasi.

Mukavaa matkaa! Meille kaikille.